Vantaanjoelta merelle

Lähdimme toisena pääsiäispäivänä testaamaan ensimmäistä kertaa, miten Vantaanjoelta pääsee merelle ja kuinka kauan se kestää.
Polkijoita oli tällä kertaa vain yksi, koska meitä oli kajakissa 3 henkeä. Polkija oli takana ja me kyytiläiset edessä.
Kajakki oli aika etupainoinen, mutta se ei haitannut juurikaan liikkumista. Tuulta ei sinä päivänä ollut.

Ensimmäinen säikähdys koettiin n.puolessa välissä matkaa Pukinmäen uimarannalta Vanhankaupunginkoskelle: uppotukki.
Kajakki on kuitenkin todella vakaa, eikä vaaratilannetta päässyt syntymään. Enimmäkseen pääsimme nauttimaan ihanasta auringonpaisteesta ja heräävästä keväästä.

Toinen herätyskohta koettiin siirryttäessä maihin ennen Vanhankaupunginkoskea. Joessa taitaa olla tasan yksi kivi, johon me tietenkin karautimme.
Ja tälläkin kertaa selvisimme säikähdyksellä: kajakki vain keinahteli hieman. Huoli oli lähinnä siinä, että onko Mirage Drive tai peräsin ottanut iskua.
Ei onneksi. Kivi sijaitsee juuri Hejyn laiturin edessä ja sen pystyy välttämään tutkailemalla veden virtausta – kiven kohdalla erottuu selkeä pyörre.

Kajakki oli helppo vetää Vanhankaupunginlahdelle hiekkatietä pitkin. Mukana kulkeva rengaspari mahdollistaa tämän kätevän siirtymisen meren lahdelle.
Matkassa uimarannalta merelle oli nyt mennyt alle tunti ja olimme polkemassa kohti Kulosaaren siltaa. Arabianranta näytti kauniimmalta mereltä käsin kuin maalta. Voi tietenkin johtua myös siitä, että keli oli kohdillaan ja paljon ihmisiä liikkeellä. Ensimmäisen pysähdyksen me teimme Kivinokassa.
Jaloittelutaukoja on ihan hyvä tehdä ennenkuin paikat pääsee puutumaan. Rantaan pääsy vaatii hiukkasen kahlaamista ja vesi oli jokseenkin jäätävää. Olimme ihan vain sandaaleilla liikkeellä, joten villasukat oli mukava vetää kylmien jalkojen lämmikkeeksi rantautuessa.

IMG_1142

 

Muuta liikennettä ei vielä merellä tähän aikaan vuodesta näkynyt, vain muutama kalastajapaatti. Merenkäyntiä ei juurikaan ollut, mutta etupäässä matkustaessa tyttären takamus kastui kun aallot alkoivat lyömään Korkeasaaren kohdalla. Päätimme rantautua ennen Vasikkasaarta ja löysimme suojaisan poukaman Hylkysaaresta. Märät housut aurinkoon kuivumaan ja pakki tulille. Kylläpä raikkaassa meri-ilmassa maistui hyvälle muussi ja muikut! Jäänmurtajat näyttivät lähietäisyydeltä aivan valtavilta, kuin taloilta.

Tällä kertaa emme pääseet pidemmälle, vaan lähdimme lounaan jälkeen takaisin päin. Paluumatkalla poikkesimme Kuusiluodolla, jossa emme ole aikaisemmin käyneet. Matkustajat pääsivät rantaan laiturista ja kajakin sai hinattua rantaan lähes kuivin jaloin. Pääsimme maistamaan kallion päältä ensimmäistä kertaa isomaksaruohoa, joka maistui aika sokeriherneelle. Idean sain täältä.

Poljeskelu oli niin leppoisaa että itse pääsin lähes zeniläiseen tilaan ja tyttäreni jopa nukahti kyytiin!

Kaikenkaikkiaan matkaa kertyi 9km suunta ja aikaa kaikkine taukoineen 6 tuntia, josta polkuaikaa 4 tuntia.

Koska tämä koko perheen kesken “poljeskelu” merellä on vielä meille uutta, tämä olikin vasta testireissu. Jatkossa huomioitavia seikkoja:

– ota mukaan vaihtovaatteet; vaikka poljettavaan kajakkiin ei tulekaan vettä samalla tavalla kuin melottavaan kajakkiin, voivat aallot kastella

– ota mukaan tarpeeksi vettä; meillä oli vain 3 litraa eikä normaalisti mukana kulkevaa 10litran säkkiä. Jano meinasi tulla loppumatkasta

– matkustajille voi ottaa mukaan jotain tekemista jos aika käy pitkäksi; kyydissä istuessa voi helposti lukea vaikkapa kirjaa tai neuloa