Merimelontaa rennommin

Viikonloppuna lähdimme ensimmäistä kertaa merelle aikomuksena viettää yö ulapan äärellä. Poljimme heikossa tihkusateessa Tapaninvainion uimarannalta Vanhankaupunginkoskelle n.40 minuuttia.
Jokimaisema oli huomattavasti rehevöitynyt viime käynniltä – tuntui kuin lipuisi läpi viidakon. Liikenteen meteliä ei kuulunut enää, vain lintujen iloinen lurittelu.

Merimelonta

 

Korkeasaaren ohitettuamme jatkoimme Suomenlinnaan. Oli häkellyttävää nähdä risteilyaluksia niin läheltä. Suurimmat niistä näyttivät uivilta kerrostaloilta. Katajanokan veneväylällä ei ollut paljoa liikennettä, lieneekö syynä ollut koulujen päättäjäisviikonloppu! Aallot olivat lempeät ja kuin taikaiskusta keli alkoi selkenemään.

Suomenlinnassa pidimme evästauon katsellen pesivää joutsenpariskuntaa. Suomenlinnassa voi tehdä vielä viime hetken ostokset saaren Siwassa! Vieressä on laituri maihin astumista varten. Koska meillä ei ollut köyttä mukana, oli toisen jäätävä laituriin parkkiin.

Suomenlinnasta suunnistimme suoraan luoteeseen kohti Tammakaria, joka tulisi olemaan yöpaikkamme. Mukana oli teltan lisäksi makuupussit, makuualustat ja retkikeitin sekä tietenkin paljon herkullisia eväitä.

Merimelonta

 

Tammakarilla oli selkeästi kirkkaampi vesi kuin lähempänä rannikkoa, mutta uimaan ei jäinen vesi houkutellut. Jäimmekin vain nauttimaan auringosta, ohikiitävistä purjeveneistä ja omasta yksityissaaresta. Linnuilla oli vielä pesinnät kesken, joten saimme kuulla niin merihanhien, valkoposkihanhien, lokkien kuin tiirojenkin huutelua läpi yön. Paluumatkalla lounas Pitkäourissa, jonka merilinnut olivat valloittaneet tyystin. Bongailtiin mm. meriharakoita ja merimetsoja.

Merimelonta

 

Paluumatkalla seuraavana päivänä tuli jo melkein kuuma kun poljimme myötätuuleen myötäaallokossa. Jalat jaksoivat ihan hyvin myös paluumatkan vaikka kokonaiskilometrejä tuli n.35.
Sain mukavasti luettua kirjaa samalla minkä maisemien ihailulta ehdin. Mustikkamaa on hyvä paikka pitää jaloittelutaukoa.